Julkaistu myös Metro-lehdessä 3.10.2016. http://www.metro.fi/kolumnit/a1474851871742
Tämän vuosikymmenen iskevimpiä uudissanoja kielessämme on sana "suvakki". Sanaa viljelevät ahkerasti etenkin ns. maahanmuuttokriittiset henkilöt, jotka samalla pitävät itseään isänmaallisina, suomalais-mielisinä ja Suomen parasta ajattelevina kansalaisina. Heidän mukaansa suvakkien salakavala tarkoitusperä on ajaa maamme demokratia, turvallisuus ja itsenäisyys tärviölle yli-suvaitsemalla kaikkea vierasperäistä ja enemmistöstä poikkeavaa.
Suvakki -sana juontuu suvaitsevuudesta, eli se tarkoittaa ihmistä joka suvaitsee moninaisuutta, monimuotoisuutta. Suvaitsevaisuus on itse asiassa keskeisiä arvoja myös länsimaisessa demokratiassa. Maan sivistyksen tasoa mitataan sillä, kuinka avarakatseisesti maassa suhdaudutaan ihmisten erilaisuuteen, monikulttuurisuteen ja ihmisoikeuksiin.
Suomen perustuslakiin on kirjattu uskonnonvapaus, jokaisen ihmisen tasavertaisuus lain edessä ja jokaisen ihmisarvon loukkaamattomuus. Demokratiaamme kuuluu myös pyrkimys kehittää lainsäädäntöä jatkuvasti tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia edistävään suuntaan. Sivistysvaltiossa vahvempi ojentaa heikommalle auttavan käden, eikä potki tätä kanveesiin. Sellaisen Suomen minä tunnustan omakseni.
Tiedetään: että historiassamme on ollut nationalismin aika, Lapuan liike, IKL, kansallisromantiikan aika. Kuitenkin voi ajatella, että Suomen itsenäisyyden puolesta tehtiin suuria uhrauksia myös koska meillä oli demokratia, kansalaisoikeudet ja tasa-arvoa. Siis jotain paljon enemmän, kuin vain "herrojen" etu. Talvisodassa maamme yhdistyi jälleen sisällissodan traumojen jälkeen; yli puoluerajojen ja yhteiskuntaluokkien.
24.9.2016 lähes 20 000 ihmistä osoitti Helsingissä mieltään rasismia ja vihanlietsontaa vastaan. Mukana oli kansalaisia kaikista (tai ainakin lähes kaikista) poliittisista puolueista, monista kansalaisjärjestöistä ja yhdistyksistä. Tapahtuma sai laajaa huomiota myös kansainvälisesti.
Tiedetään: että historiassamme on ollut nationalismin aika, Lapuan liike, IKL, kansallisromantiikan aika. Kuitenkin voi ajatella, että Suomen itsenäisyyden puolesta tehtiin suuria uhrauksia myös koska meillä oli demokratia, kansalaisoikeudet ja tasa-arvoa. Siis jotain paljon enemmän, kuin vain "herrojen" etu. Talvisodassa maamme yhdistyi jälleen sisällissodan traumojen jälkeen; yli puoluerajojen ja yhteiskuntaluokkien.
24.9.2016 lähes 20 000 ihmistä osoitti Helsingissä mieltään rasismia ja vihanlietsontaa vastaan. Mukana oli kansalaisia kaikista (tai ainakin lähes kaikista) poliittisista puolueista, monista kansalaisjärjestöistä ja yhdistyksistä. Tapahtuma sai laajaa huomiota myös kansainvälisesti.
Suvaitsevaisuuden vastakohta ei ole realismi, vaan suvaitsemattomuus. Suvaitsemattomuuden päätepisteitä ovat totalitarismi, ihmisoikeusrikkomukset, eriarvoisuus. Niitä ainakaan minä en halua meidän Suomeemme.
