Mutta minkälainen maailma meillä olikaan nyt, yli 80 vuotta myöhemmin. 2016 oli Donald Trumpin, brexitin, pakolaisuuden, terrorismin ja napajäätiköiden sulamisen vuosi. Fidel Castro sanoi lopullisesti adios amigos, Vladimir Putin vaikutti piirun verran sovinnollisemmalta kuin joskus aiemmin, Yhdysvalloissa vähemmän ääniä saanut presidentti perinteisesti voitti.
Trumpilainen maailmankuva
Suomessa alkuvuonna ilahdutti nuorten jääkiekko, hallituksen toiminta puolestaan vähintäinkin hämmensi silloin kun ei närästänyt. Helsinkiin meinasi tulla Guggenheim, Espooseen metro. Viimeksi mainittu toivottavasti tuleekin pian, sen verran savottaan on investoitu. Espoossa onnistuttiin säilyttämään tasa-arvoinen päivähoito-oikeus, sekä torjuttiin kouluihin ja päiväkoteihin kohdistetut leikkaukset. Kunnanvaltuustossa keskusteltiin myös veneilystä ja niinkin tärkeästä asiasta kuin kunnanvaltuutettujen pukeutumisesta.
Suurimpia uutisaiheita on sen verran käsitelty vuosikatsauksissa, kolumneissa ja ajankohtaisohjelmissa, että minä en kirjoita niistä tähän enää enempää. Eräät menneenä vuonna esiin nousseet aiheet, kuten katuväkivalta, uusnatsit ja muut ääriliikkeet, sananvapaus ja sote, ansaitsevat puolestaan jo omat kirjoitelmansa ja bloginsa, joten palaan asiaan niistä hyvinkin pian.
Tätä kirjoittaessani vuotta 2017 on eletty viisi päivää. Suomessa edetään kohti kunnallisvaaleja, maailma yrittää orientoitua Valkoisen talon uuden isännän presidenttikauteen.
Lähivuodet näyttävät myös kotikaupungissani Espoossa ja pääkaupunkiseudulla sen, millaisiksi suuret uudistukset muodostuvat. Mihin vie sote? Alkaako talous jälleen kääntyä nousuun myös Suomessa huolimatta siitä että uutta Nokiaa ei ole sateentekijäksi ilmaantunut? Joka tapauksessa me tarvitsemme toimivat ja kaikkien saatavilla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut jatkossakin, samoin tarvitsemme mahdollisuuden opiskella, sivistyä ja kehittää itseämme missä elämänvaiheessa tahansa.
Luonto selviytyy jollain tavalla aina, ja elämä jatkuu jossain muodoissa maailmassa aina. Eri asia on, millaiset edellytykset ihmiskunta luo omalle säilymiselleen tällä planeetalla, ja millaista tulevien sukupolvien elämä tulee täällä olemaan. Eräs nuori, naispuolinen kokoomuspoliitikko kirjoitti, että meidän pitäisi jättää maailma aina hieman parempana jälkipolville, kuin mitä se oli meidän syntyessämme siihen. Tästä asiasta on kyseisen nuor-konservatiivin kanssa helppo olla samaa mieltä. Meidän on löydettävä yli puoluerajojen yhteisiä päämääriä, vaikka keinoista jouduttaisiin neuvottelemaan pitkään. Sitähän demokratia ja parlamentarismi on.
Usko ja luottamus siihen, että me voimme vaikuttaa tähän yhteiskuntaan ja maailmaan jossa elämme, kannattaa säilyttää. Sillä ilman sitä olemme menettäneet pelin.
Universaaleista ja globaaleista asioista kannattaa katse välillä kiinnittää myös lähelle. Vanhan sanonnan mukaan "revolution begins at home". Think global, act local, sanoo puolestaan toinen viisaus. Olet sitten espoolainen, stadilainen, hesalainen, kuopiolainen, imatralainen tai laihialainen, sinun omassa kotikaupungissasi tai omilla kotikulmillasi on varmasti jotain jonka haluat säilyttää, tai jota täytyy parantaa, tai pistää uusiksi kokonaan. Et voi ehkä tehdä sitä ihan yksin, mutta yhdessä me kenties voimme.
Huxleyn romaani "Brave new world" lainasi ironisen nimensä W. Shakespearen tekstistä näytelmässä "Myrsky" joten mikäpä olisi komeampaa minullekaan kuin päättää tämä vuoden ensimmäinen blogikirjoitukseni Shakespeare-sitaattiin (suomentanut P. Cajander):
"Ihme, kumma! Kuink ihania olennoita täällä nyt näenkään! Kuink' ihminen on kaunis! Ah, uljas uusi maailma, joss' ompi tuollaista kansaa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti