Helsingin Kirjasto10:ssä on laaja musiikkivalikoima.
Pääkaupunkiseudun kirjastojen yhteisellä Helmet-sivustolla kysytään ihmisten mielipidettä, saako kirjastossa metelöidä. Nykyiset kirjastot ovatkin jonkinlaisia monitoimitiloja, joissa viihtyy etenkin nuoriso ja lapset. Kirjastoissa voi leikkiä, pelata tietokoneilla, opiskella, ja niistä voi kohta lainata kirjojen ja äänilevyjen lisäksi melkein mitä tahansa. Niissä voi myös järjestää kokouksia, julkisia keskustelutilaisuuksia ja vaikkapa seminaarin.
Minun läheinen suhteeni kirjastoihin alkoi ala-asteikäisenä, ehkä noin 10 -vuotiaana. Jääkiekon pelaamisen ja sotaleikkien ohella vapaa-ajan huviksi löytyivät pikkukaupungin kirjastot, joiden valikoimat näyttivät jo silloin tiedon aarreaitoilta. Tuohon aikaan kirjastot olivat hiljaisia paikkoja, joissa piti puhua kuiskaten. Lastenosasto riitti vain vähän aikaa, vaikka siellä olivatkin Asterixit, Lucky Luket sekä E.R. Burroughsin Mars-kirjat ja Tarzanit. Viimeksi mainituthan sisältävät yllättävän raakaa väkivaltaa ja rasismia, mutta ei sitä siihen aikaan niin tajuttu.
Eipä aikaakaan, kun livahdin lastenosastolta aikuisten osastolle, josta lainasin monipuolisesti tietokirjallisuutta ja romaaneja. Myös rakkauteni pakinoihin ja kolumneihin alkoi hyvin nuorena.
Nuorena aikuisena muistoihini on jäänyt erityisesti Tapiolan kirjasto Espoossa, kulttuurikeskuksen yhteydessä. Kävinhän 90-luvulla sen viereistä Tapiolan aikuislukiota, ja kirjasto muodostui myös kohtaamispaikaksi, jossa oli kiinnostavia ihmisiä. Mainittakoon, että kyseisessä Tapiolan kirjastossa suoritti jossain vaiheessa siviilipalvelustaan muuan Jukka Poika, ennenkuin hänestä tuli se kuuluisa koko kansan tuntema Jukka Poika. En voi väittää että muistaisin kohdanneeni hänet lainaustiskillä, mutta on hyvin mahdollista että kohtasin.
Kirjastot ovat aina olleet yksi keskeisiä palveluja jotka meille tarjotaan yhteisin varoin: verorahoin. Kirjastojen arvo on moninverroin suurempi kuin niissä olevan materiaalin rahallinen arvo. Tieto, sivistys ja viihde ovat kirjastoissa tarjolla meille kaikille, veloituksetta. Rakkaus lukemiseen ja tietoon on läsnä kirjastoissa ja niiden käyttäjissä.
Nykyisin meillä on hienoja ja isoja kirjastoja, kuten uusittu ja valtavan kokoinen Ison Omenan kirjasto Espoossa. Isot kirjastot ovat hienoja ja tarpeellisia, mutta myös pieniä ja kodikkaita sivukirjastoja tarvitaan. Kirjasto 10:ssä Helsingin Elielinaukiolla on monikulttuurinen ja hieman boheemi ilmapiiri, pienissä sivukirjastoissa kuten Espoon Soukassa ja Kivenlahdessa puolestaan kodikas tunnelma; lasten ja varhaisnuorison äänekkyydestä huolimatta, tai sen takia.
Sivukirjastot ovat lähellä lähiöiden lapsia ja ikääntyneempää väestöä, joka käy mieluummin tutussa pienessä kirjastossa kuin lähtee kauemmas suuriin ja moderneihin kirjastoihin.
Kirjastojen, myös pienten sivukirjastojen, säilyttäminen ja kehittäminen olkoon yksi teema myös kunnallispolitiikassamme.
Kirjastolain 2. pykälä sanoo:
Yleisten kirjastojen kirjasto- ja tietopalvelujen tavoitteena on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen, jatkuvaan tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen.
Kirjastotoiminnassa tavoitteena on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten verkkopalvelujen ja niiden sivistyksellisten sisältöjen kehittymistä.
Kirjoitin tämän blogitekstin kokonaisuudessan Helsingin Kirjasto 10:ssä, kuunnellen samalla elävää kanteleensoittoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti