Nykyaikana jatkuvan informaation vyöry saattaa hämärtää toden ja epätoden rajaa. Julkista keskustelua käydään valitettavan usein olkinukein, kärjistyksin ja tunteisiin perustuvin argumentein, ilman analyyttistä asioihin perehtymistä. Psykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma pohtii aikamme ilmiöitä kirjassaan "Hyvän kääntöpuoli" (2014), ja toteaa muun muassa että "monissa paljon puhuttaneissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa kysymyksissä lööperi hallitsee maailmaa". Yhdeksi esimerkiksi nostetaan alkoholiverotuksesta eduskunnassa käyty keskustelu, johon Timo Soini (ps.) argumentoi tunteisiinvetoavasti siitä, miten suomalainen työmies ansaitsee perjantai-iltana pienen kopsun (sic). Kauniisti sanottu, mutta puhe oli alkoholiverotuksesta, jonka roimakaan korotus ei vaikuttaisi kopsun saatavuuteen merkittävästi. Sosiaalisessa mediassa alkoholipoliittinen kansalaiskeskustelu ajautuu vielä helpommin hakoteille, sillä heti avauksen jälkeen keskustelussa alkavat yleensä lennellä "holhouksen" ja "kukkahattutätien" kaltaiset käsitteet, hyydyttäen alkuunsa järkevän keskustelun alkoholihaittojen ja hinnoittelun (verotuksen) korrelaatiosta.
Oma lukunsa ovat julkisessa keskustelussa esiintyvät kotitekoiset asiantuntijat, joita esiintyy sekä julkisuudessa omilla kasvoillaan, että anonyymeina internetin keskustelu- ja kommenttipalstoilla. Nykyaika suosii mahdollisimman painavia argumentteja ja raflaavia lausumia, jotta ohjelmille saadaan katsojalukuja, lehdille lukijoita ja nettiuutisille klikkauksia. Tässä menossa totuus ja oikea asiantuntijuus jäävät helposti meuhkaavien teko-asiantuntijoiden jalkoihin. Edes ajankohtaisohjelmien toimittajat eivät viitsi aina tarkistaa ohjelmaan kutsumiensa "asiantuntijoiden" pätevyyttä, sillä pääasia on että polemiikkia saadaan aikaiseksi. Helppoja kohteita kotitekoisille asiantuntijoille ovat muunmuassa sosiaali- ja terveyspalvelut, ravitsemus, ja erilaiset vaihtoehtoiset hoidot. Muun muassa omaa alaani, päihdehuoltoa ja -hoitoa, ympäröi joukko erikoisia urbaanilegendoja, uskomuksia ja jopa salaliittoteorioita, jotka elävät omaa elämäänsä etenkin internetissä mutta myös muualla mediassa. Joskus hölynpölyn takaa paljastuu kaupallisia intressejä, muun muassa jonkun tietyn hoitomallin ja sitä tarjoavan yksityisen hoitolan buffausta.
Vaarallisiksi salaliittoteoriat ja kotitekoisten asiantuntijoiden levittämät "totuudet" menevät siinä vaiheessa, jos niiden vuoksi ihmiset alkavat laiminlyödä hoitojaan. Liikkeellä on esimerkiksi "varmoja tietoja", joiden mukaan masennuslääkkeet lisäävät itsemurhia. Lääkäri Hannu Lauerma kuitenkin huomauttaa, että itsemurhat ovat itse asiassa vähentyneet samalla kun masennuksen hoito mielialalääkkeillä on lisääntynyt.
Pahimmassa tapauksessa mielenterveysongelmainen laiminlyö mieliala- tai psykoosilääkityksensä uskoessaan että "lääke mädättää aivot", ja ajautuu tilaan jossa vahingoittaa itseään tai jotakuta muuta.
Lääketeollisuuteen liittyvät salaliittoteoriat ovatkin nykyaikana erityisen suosittuja. Jotkut kohtalaisen järkevät ihmisetkin uskovat, että lääketeollisuus on kokonaisuudessaan ahneiden juonittelijoiden käsissä, joiden tarkoitus on vain kääriä rahaa ja siinä sivussa jopa vahingoittaa ihmiskuntaa. Salaliittoteoriaa ei hillitse se melko luotettava tieto, että lääkkeet helpottavat ja pidentävät miljoonien ihmisten elämää ympäri maailmaa kaiken aikaa.
Ihmisellä tuntuu olevan sisäänrakennettu taipumus uskoa mieluummin huonoja uutisia kuin hyviä uutisia. Ehkäpä juuri siksi niin salaliittoteoriat kuin erilaiset lopun ennustajatkin ovat hyvin suosittuja. Harva se päivä saamme lukea mediasta jonkun asiantuntijan povaavan lopullista romahdusta tai katastrofia taloudellemme, yhteiskuntajärjestelmällemme, ellei sitten suorastaan maailmanloppua.
Maailmanloppua on ennusteltu aina, joten kyseessä ei ole vain nykyaikaan liittyvä ilmiö. Yhtä monta kertaa kuin se on ennustettu, se on myös jäänyt tulematta.
Pessimistisille skenaarioille tuntuu olevan ainainen tilaus. Ne vetoavat meihin. Vääjäämättömänä vyöryviä uhkakuvia voi käyttää myös eskapismin tai piittaamattomuuden perusteena. sillä mitäänhän ei kannata yrittää parantaa tai mihinkään vaikuttaa, kun loppu tulee kuitenkin ihan kohta.
Kosmologian professori Kari Enqvist pohti, että ihmiskunta saattaa hyvinkin olla olemassa vielä vuonna 10 000. Optimismissaan hän tuntuu olevan samoilla linjoilla kollegansa Esko Valtaojan kanssa. En ole tosin koskaan kuullut kummankaan mainitun professorin määrittelevän itseään optimistiksi, vaikka heidän näkemyksensä luovatkin uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ehkäpä he kuittaisivat, ettei tieteessä tarvita optimismia tai pessimismiä, vaan ainoastaan analyyttisyyttä ja totuuteen pyrkimistä.
Analyyttinen ajattelu ei ole ihmiselle tyypillistä, toteaa puolestaan lääkäri Lauerma. Sitä pitää erikseen harjoitella. Se kuitenkin kannattaa, sillä muuten kadotamme informaatiotulvassa kokonaan kyvyn hahmottaa mikä on totta, mikä todennäköistä ja mikä täysin epätotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti