Miksi politiikka, miksi Vihreät

Otsikossa ei ole kysymysmerkkejä, joten pyrin tällä kertaa antamaan vastauksia niihin kysymyksiin joita olen kuullut muilta. Jotakuta mietityttää, miksi ja miten eilispäivän nuorista kapinallisista kasvaa vanhetessaan parlamentarismiin ja puoluepolitiikkaan (eli ns. systeemiin) uskovia poliitikkoja tai vähintään wanna be-poliitikkoja. Ehkäpä kyse ei ole taantumisesta, vaan päinvastoin: kasvamisesta nuoruuden idealismista konkreettiseen vaikuttamiseen. Nuorenahan vaikuttamiskeinoksi kelpasi punkbändissä soittaminen, omakustannelehden tekeminen ja mielenosoituksiin osallistuminen. Hyviä keinoja, joista ainakaan ensimmäiseksi ja viimeiseksi mainittuja ei kannata kokonaan lopettaa vanhoilla päivilläänkään. Itse en muistaakseni halveksinut parlamentarismia edes pahimmassa teiniangstissa, Ainakin pidin pohjoismaista demokratiaa hivenen vähemmän pahana kuin ydinaseilla pullistelevaa länttä ja itänaapuria, ja huomasin että politiikan valtavirtaan pyrki mukaan myös liikkeitä, joissa saattoi aistia jotain itsellenikin sopivaa. Liityin jonkinlaiseksi kannatusjäseneksi Vihreään liittoon jo teini-iässä, ja kotiini alkoi tulla Vihreä lanka-lehti. Myöhemminhän olen kallistellut ajoittain vasempaan ja oikeaan, kunnes balanssi tuntuu jälleen löytyneen vihreydessä. Vihreiden piiriin on päätynyt aktiiveja myös hieman radikaalimmista järjestöistä, kuten Oranssista, AKL:sta, ynnä muista. 

Länsimainen demokratia, tai sen jalostuneimpana muotona joskus pidetty pohjoismainen demokratia ei toki ole täydellinen yhteiskuntajärjestelmä, mutta olen taipuvainen uskomaan että se on kuitenkin paras mahdollinen mitä ihmiskunta on tähän mennessä kehittänyt. Jotkut idealistit toki arvelevat, että joillakin luonnon ehdoilla eläneillä alkuperäiskansoilla on ollut vielä parempia systeemejä, mutta niihinkin on voinut kuulua piirteitä, jotka eivät kuulu nykyaikaisiin ihmisarvo- ja tasa-arvokäsityksiimme. 

Nykyaikaa Suomessa leimaa voimakkaasti tyytymättömyys päättäjiin, ja erityisesti hallitukseen. Jälkiviisaus on halpaa, mutta en malta olla ajoittain fiilistelemättä, että mitäs minä sanoin jo "jytkyn" aikaan 2011 siitä, miten perussuomalaisille käy kun hallitusvastuu koittaa. Hallituspuolueiden ajamaan politiikkaan pettyneet toivottavasti hakevat uusia vaihtoehtoja oppositiopuolueista, sen sijaan että vaipuvat pessimismiin eivätkä enää yritäkään vaikuttaa mihinkään. Monet tavalliset matti ja maija meikäläiset epäilemättä tuntevat pettymystä politiikkaan, eivätkä tunne voivansa vaikuttaa asioihin ainakaan äänestämällä. Pelottava skenaario onkin äänestysprosentin jääminen jälleen alhaiseksi kevään 2017 kuntavaaleissakin. 

Olisi hyvä muistaa, että nykyisetkään päättäjät eivät ole tehtävissään pelkällä omalla päätöksellään. He ovat hallituksessa ja eduskunnassa siksi, että me ihmiset, kansalaiset, olemme heidät sinne äänestäneet. Tai sitten olemme jättäneet äänestämättä, ja antaneet muiden valita puolestamme. 

Itse tunnen Vihreät omakseni, koska kaikki vihreät arvot sopivat omiini: tasa-arvo, ihmisoikeudet, ympäristön ja luonnon vaaliminen, usko parempaan tulevaisuuteen jonka voimme yhteistyöllä saavuttaa. Niin, optimismi on tärkeä asia. Tarvitaan sekä kriittisyyttä että optimismia, jotta muutoksia ja kehitystä parempaan tapahtuu. Nämä arvot eivät kuitenkaan onneksi ole vain yhden puolueen etuoikeus, vaan niihin pyrkimystä löytyy uskoakseni ja toivoakseni vasemmalta oikealle. Li Andersson (vas) kirjoitti yhdessä Susanna Kosken (kok) kanssa kirjoittamassaan vuoropuhelukirjassa "Punavihreä - sinivalkoinen", että tuskin kukaan voi tehdä pitkää uraa politiikassa ilman aitoa halua vaikuttaa yhteiskuntaan ja maailmaan. Moni poliitikko tuntee myös sen verran lojaaliutta ja kiitollisuutta äänestäjiään kohtaan, että vallan kentillä painetaan hyvin pitkää työpäivää.
 Pelkkiä omaneduntavoittelijoita ja äänestäjiensä pettäjiä tuskin valitaan uudelleen seuraavissa vaaleissa. 

Skeptikkona ja uskonnottomana minuun vetoaa Vihreissä myös tieteen ja koulutuksen arvostus. Onhan olemassa yhdistuksiä kuten Tieteen ja teknologian Vihreät eli Viite ry. Professori Esko Valtaoja vieraili lokakuussa 2016 Viite ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa, ja sanoi ettei äänestä lainkaan, koska tiedemiehen on oltava poliittisesti täysin neutraali. Kaikki kunnia Valtaojalle, mutta onneksi Vihreissä onkin sallittuja hyvin monenlaiset mielipiteet. Meillä voi olla erilaisia näkökantoja vaikkapa kirkkoon, uskontoon ja ulkopoliittisiin kysymyksiin. Ainoastaan perusarvojamme vastustavat näkemykset, kuten rasismi, ovat pannassa. 

                        Jyrki Kasvi (vihr) ja Esko Valtaoja Helsingin yliopistolla 19.10.16.

     

Kunnallispolitiikka erityisesti on tavallisen ihmisen politiikkaa, pienen ihmisen politiikkaa. Kuntatasolla tehdään päätöksiä monista asioista, jotka koskettavat meitä kaikkia joka päivä. On tosin vielä hämärän peitossa, mitä esimerkiksi sote-uudistus tuo mukanaan, vai tuleeko koko sote-uudistusta. Länsimetro aloittaa liikenteensä jonain kauniina päivänä, ja liikennöi seuraavat 100 vuotta. Sen ollessa joskus saman ikäinen kuin Helsingin metro on tänään, saatetaan todeta että ihan hyvä tästä tuli. 

Tulevaisuutta ei ole kuitenkaan kirjoitettu tähtiin, sen enempää kuin pyhiin kirjoihin. Tulevaisuutta rakennetaan tässä ja nyt.  Me yhdessä voimme rakentaa sitä.