Asuminen on ihmisen perustarve. Oma koti, tai edes katto pään päällä; paikka jossa on turvassa, ja josta on hyvä lähteä ja johon on hyvä palata. 17. päivä lokakuuta vietetään YK:n Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää, ja sen päätteeksi asunnottomien yötä. Asunnottomuus on absoluuttista köyhyyttä, puutetta perustarpeessa. Mutta mistä se johtuu?
Syyttävä sormi osoittaa monissa puheissa asumisen hintaan, asuntopulaan, tuloeroihin, päättäjiin. Kieltämättä oikeita ja olemassaolevia syitä. Joillekin syylliseksi kelpaavat myös maahanmuuttajat ja maahanmuuttopolitiikka.
Tuntuu kuitenkin, että yksi keskeinen syy unohdetaan usein, tai siitä vaietaan tietentahtoen, aivan kuin virtahevosta olohuoneessa Tommy Hellstenin kirjassa. Se syy on päihdeongelmat, päihderiippuvuus. Useinkin päihdeongelmat halutaan nähdä mieluummin asunnottomuuden ja köyhyyden seurauksena, kuin niiden aiheuttajana. Syy-seuraus-suhde pyörii kuitenkin molempiin suuntiin. On vaikeaa kuvitella, että asioitaan hoitamaan kykenevä ihminen joutuisi ulos kaupungin vuokra-asunnosta ilman huomattavia puutteita elämänhallinnassa. Taloudellisiin vaikeuksiin voi saada apua ja vuokranantaja usein voi joustaa vuokrien eräpäivissä, jos siihen ottaa ajoissa yhteyttä. Päihde- ja mielenterveysongelmat voivat kuitenkin johtaa sellaisiin laiminlyönteihin asioiden hoitamisessa tai asumisen sääntöjen noudattamisessa, että ihminen joutuu kodittomaksi.
On selvää, etteivät päihdeongelmat ole asunnottomuuden ainoa syy. Hyvin yleinen syy ne kuitenkin ovat. Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että päihdeongelmien mainitseminenkin on "syyllistämistä".
Nykyaikana päihderiippuvuus tulisi kuitenkin ymmärtää sairaudeksi tai sairaudenkaltaiseksi tilaksi, josta puhuminen ei ole sen syyllistävämpää kuin mistään muustakaan sairaudesta tai ongelmasta puhuminen.
Mediapersoona Arman Alizad teki kesällä 2016 ohjelman helsinkiläisistä asunnottomista. En ole ohjelmaa itse nähnyt, mutta käsittääkseni siinä ei kerrottu lainkaan asunnottomille tarjotuista palveluista Helsingissä. Ei Asumisen tuki-virastosta, ei tuetun asumisen palveluiista, ei Hietaniemenkadun palvelukeskuksesta, tai edes yhdistyksistä kuten Vailla vakinaista asuntoa ry:stä.
Arman hyvä, pyyhi kyyneleet, jotain hyvääkin on. Päihdehuollolla on laaja tarjonta päihteettömiä asumispalveluita, joiden kautta asunnoton voi päästä lopulta (usein vuoden sisällä) takaisin oikeaan itsenäiseen asumiseen. Vaikeammassa asemassa ovat ne syrjäytyneet kodittomat, joiden voimavarat tai motivaatio eivät riitä raittiuden tavoitteluun. Heille on tosin tarjolla tuettua asumista vielä enemmän, mutta "märistä asuntoloista" kuten niitä puhekielessä kutsutaan, ei ole välttämättä poispääsyä koko loppuelämässä. Traagista on myös, että asunnottomuus uusiutuu helposti saman henkilön kohdalla. Jotain menee pieleen, ja parempaan elämään johtaneelta tieltä suistutaan taas ojaan.
Oma lukunsa tosin ovat ne asunnottomat, joilla ei päihde- tai mielenterveysongelmaa ole, ja jotka eivät siten kuulu päihdehuollon tai psykiatrisen hoidon piiriinkään. Heitäkin toki on, näkyvimpänä ryhmänä maahan tulleet paperittomat maahanmuuttajat, joilla ei ole turvapaikanhakijan tai pakolaisen statusta.
Asunnottomien yön 2016 teemana oli ennaltaehkäiseminen. Asunnottomuuden ehkäisy on pitkälti asunnottomuuteen johtavien syiden hoitamista, ja niiden ehkäisyä. Päihdeongelmien hoitaminen ja ehkäisy kuuluvat asunnottomuuden ehkäisyyn siinä kuin asumisen hinnan kohtuullistaminen ja uusien asuntojen rakentaminenkin.
Kuva Espoon Asunnottomien yöstä 17.10.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti